Miten työpaikallasi panostetaan työntekijöiden välisten suhteiden luomiseen? Viljelläänkö asiapuheen rinnalla suhdepuhetta? Kannustetaanko siihen?
Organisaation perusyksikkö ei ole yksilö, vaan kahden ihmisen välinen suhde. Ainoastaan suhteissa liikkuu tietoa, tieto jalostuu informaatioksi ja syntyy eteenpäin vievää energiaa. Toimivaa organisaatiota on mahdollista rakentaa ainoastaan toimivien työntekijäsuhteiden pohjalta.
Olemme useamman kollegan kanssa tehneet työssämme työnohjaajina ja organisaatiokonsultteina havainnon, että pandemian jäljiltä monet ovat hukassa työyhteisössään. Ei oikein tiedetä, mihin kuulutaan, tai tunneta kuuluvan oikein mihinkään. Yhteiset tavoitteet ovat sumuiset ja oman työn merkitys kateissa. Työyhteisöt ovat ikään kuin löyhtyneet, kuten kollegani Sanna Mäkipää tilannetta kuvaa Werkan viimeisimmässä podcastissa, ja sillä on yksittäisille työntekijöille monenlaisia seurauksia.
Läsnätyön aikakaudella suhteiden rakentamiseen ei välttämättä ole ollut tarvetta tietoisesti panostaa. Olemme tulleet töihin samoihin tiloihin, väistämättä kohdanneet ja asettuneet näin jonkinlaisiin suhteisiin toistemme kanssa – tosin ei automaattisesti myönteisiin. Kahviautomaatilla on ollut luontevaa heittäytyä suhdepuheeseen: kysellä kuulumisia, osoittaa empatiaa ja yhteenkuuluvuutta. Parhaimmillaan pari työasiaakin on hoitunut siinä sivussa.
Pandemian jälkeen kohtaamiset kollegojen kanssa saattavat olla harvemmassa. Nähdään ehkä ruudulla paljonkin ja hoidetaan työasioita, mutta miten mahtaa olla työsuhteiden laita? Hoidammeko asioiden lisäksi aktiivisesti työelämän suhteita?
Organisaatiolla on aina kaksi tehtävää: perustehtävä – se, mitä organisaatio konkreettisesti tuottaa – ja organisaation ylläpidon tehtävä. Jos organisaatiossa ei ole yhteisesti jaettua käsitystä toimintaympäristöstä ja organisaation roolista siinä, kukin työntekijä puuhastelee omiaan – tuottaa mitä tuottaa, joskus varsin tehokkaastikin.
Organisaatiota pitää siis myös tietoisesti ja jatkuvasti (uudelleen)rakentaa ja tämä tapahtuu työntekijöiden välisissä suhteissa. Kenen vastuulla on organisaation sisäisistä suhteista huolehtiminen? Johdon tietysti, mutta mikä on jokaisen työntekijän vastuu tässä ”suhdetyössä”? Nähdäänkö työpaikan suhteiden rakentaminen osana jokaisen työntekijän toimenkuvaa? Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Miten siis sinä osallistut omassa päivittäisessä työssäsi työyhteisösi ja organisaatiosi rakentamiseen? Kyse ei välttämättä ole ihmeellisistä, maailmaa mullistavista asioista, vaan siitä, tervehdimmekö kollegaa käytävällä, kysymmekö kuulumisia myös etäpalavereiden lomassa, onko meillä aikaa auttaa tai vaikka vain kuunnella, kun sille on tarvetta.
Suhdepuhe on henkilökohtaista, ihmisläheistä ja usein tunnepitoista – sillä luodaan yhteisymmärrystä. Onko työpaikallasi paikkoja ja tilaa tällaiselle puheelle? Kannattaisi olla. Professori Pirjo Ståhlea lainaten: suhteet ovat systeemien elämän ja kuoleman kysymys.
teksti: Satu Silvanto
kuva: Tuovi Hippeläinen